Koska olen täysin uusi blogaaja, kerään alkuun vain lähinnä päässäni pyöriviä ajatuksia.

Olen 21 vuotias pääkaupunkiseudun opiskelija (teekkari) ja kuluvan vuoden varusmies. Muutama asia tuosta varusmiespalveluksesta.

1)     Miksi varusmiespalvelus?

Minulla on paljon uusia tuttavuuksia armeijan puolesta ja täysin omasta vapaasta tahdostani hankkiuduin vuoden mittaiseen palvelukseen. Tämä päätös ajoi minut reserviupseerikouluun, vaikka en asettanut itselleni suuriakaan tavoitteita asian suhteen. Herää kysymys miten ajauduin sinne? Kukaan ei tiedä. Olen kokenut osaltani alokaskauden, joka oli suurimmilta osin jotakuinkin aivotonta käskyjen noudattamista. Sitten pädyin aliupseerikouluun, jossa jo jonkin verran kannustettiin omatoimiseen ajattelemiseen. Ilmeisesti sekin oppi meni perille. Aselejini toiseksi parhailla pisteillä pääsin Haminaan, sinne mistä nyt kirjoitan. Ehkä jonain päivänä minusta tulee upseeri ja herrasmies, jollaiseksi suomen valtio minua kaavailee. Ei aiheesta enempää, menetän ainakn potentiaaliset naislukijat.

Siitä pääsemmekin toiseen aiheeseen,

2)     Miksi vakituinen parisuhde?

Eläminen naisen kanssa on konstikasta. Pitää ymmärtää sitä, että on yrittänyt kahlita jotain, mitä ei voi kahlita. Tämän asian ymmärtäminen ja sisäistäminen on tärkeitä koko maailmassa. Jokainen julkinen media korostaa parisuhteessa tarvittavaa kompromissien tärkeyttä. Omalta osaltani se tarkoittaa sitä, että minä menen omissa menoissani ja naiseni omissaan. Minä katson Simpsoneita ja South Parkia, naiseni katsoo TV-sarjoja yhdeksänkymmentäluvulta, joissa nuoriso yrittää ratkoa ongelmiaan koulun, parisuhteen ja aikuiseksi kasvamisen maailmassa. Minä tilaan V8-magazinea ja naiseni Cosmoa. Meillä on loppujen viimeksi aika vähän yhteistä. Kummallakin omat kaverit ja opiskelut. Kuitenkin nautin jokaikisestä hetkestä jonka saan naiseni kanssa viettää. Näin uskon ainakin itse. Ja jos naiseni ei sietäisi seuraani, ei hän varmastikkaan heräisi lähes jokainen aamu vierestäni hymy kasvoillaan. Naiset ovat outoja.

Ajankäytön maksimoimiseksi siirryn pikkuhiljaa lukemaan tulevia kokeita varten, mutta jatkan kirjoittamista heti kun saan ajatukseni vähänkään kokoon, tai edes jotain järkevää sanottavaa. Odottakaapa vain.

Sateisin kevätterveisin,

Lepakkomies